Mistä luovun ennen kuin pysähdyn?

Hermosto vs unelmat

Loman ensimmäinen päivä ja päässä tuntuu taas siltä, ettei hyvä heilu. Yleisestä kansantarinasta on tehty jonkin verran tutkimuksia. Rauhoittuminen kovasta stressistä voi tehdä tilaa tulehdusta aiheuttaville sytokiineille. Kehon itsemääräämisen puolella ei juurikaan pyydellä anteeksi huonoa ajoitusta. Immuunijärjestelmän maailmassa olosuhteet ovat hyvin erilaiset kuin ajatukset kuivassa lentokoneilmassa matkalla Balille. Neuvotteluasetelma on äärimmäisen haastava. Tutkimuksen mukaan erityisessä riskissä saada ns. leisure sickness ovat pitkittyneessä ylivireystilassa ja kovan paineen alla toimivat henkilöt.

Kuorman määrää on vaikea nähdä päällepäin. Aiheen arkisuus vaikuttaa myös alentavasti hälytyskellojen äänenvoimakkuuteen. Joka puolella kilisee, ehkä siihen on jo sopeutunut. Selviytymiskamppailevien muodostama normaali voi saada tasapainoisen näyttämään oudolta. Ilmiö on mielestäni hyvin valitettava.

Stressiä ilman syytä

Kun irtisanouduin korkean suorittamisen päivätöistä alkuvuodesta -25, kohtasin fyysisiä tuntemuksia, jotka pysäyttivät pohtimaan. Tuntui kuin jokin olisi pyrkinyt systeemistäni ulos. Ylivireinen mieleni ja stressihormonien täyteinen kehoni etsivät tuntemuksia vastaavaa stressin kohdetta ajatuksistani. Normaalia oli, ettei tarvinnut paljon haeskella. Vastinkappaleen puuttuessa ja olosuhteen poikkeuksellisuutta kunnioittaen aloin havainnoimaan kyseistä ristiriitaa. Tuntui kuin umpisolmuja olisi purkautunut vatsassani. Podin flunssaa useammin kuin koskaan aiemmin.

Kesti ehkä nelisen kuukautta, että sain kropan ja mielen hiljalleen samalle taajuudelle. Balanssin löytäminen kesti paljon kauemmin kuin mitä maksimimäärä vuosilomaa olisi voinut tarjota.

Sopeutuminen tekee toistuvasta näkymätöntä

Tarkoitan tällä sitä, miten näkymättömäksi muuttunutta on vaikeaa enää hahmottaa. Voi olla, ettei itse enää edes havaitse, mistä pitäisi palautua.

Maalaan seuraavaksi hieman provokatiivisella pensselillä uupumukseen johtavasta ilmiöstä.

Pyrkiessämme itse asettamallemme suoritustasolle, jossa vastuun ja maineenhallinnan rajat täyttyvät, voimavarat ovat tapahtumien keskiössä. Onko taseeseen tehtävä jälleen uusi alaskirjaus ylikulutuksen takia? Kauanko tilin varannot kantavat? Haluaisitko edes kuulla vastausta… Haluaisiko työnantaja?

Inhimillinen sisäinen viesti pakottaa selviytymisen tilassa valitsemaan seuraavista vaihtoehdoista: joko selviydyt – tai… no saatana varmaan potkut ja sietämätön häpeä. Jälkimmäinen vaihtoehto on niin puistattava, ettei sille voi antaa sekuntia pidempää ajatusta. Seuraava puheenaihe, kiitos. Kyllä tässä pärjätään.

Ainoa vaihtoehto on kaasuttaa sormet ristissä ja uskoa kulman takana löytyvään helpotuksen tunteeseen.

“Paina nyt, laitetaan kroppa kuntoon sitten kun on vähän enemmän voimia…”

Kulmia on taas käännetty. Jaksetaan nyt.

Firman tilaisuuksissa painotetaan vielä:

Yksilön vastuu työyhteisön hyvinvoinnin osatekijänä.

Ole hyvä työkaveri, auta ja pyydä apua.

Itseohjautuvuus ja KPI:t. Nopeus, älykkyys, hymy ja virkeä mieli. Luuytimeen tatuoitu kilpailun kovuus.

Ajatteleva mieli fyysisessä kehossa

Looginen, älykäs ja ajatteleva puoli meissä kommunikoi ajatuksilla (ehkä myös puheella tai kirjoittaen?) oman kehonsa kanssa. Syvästi henkilökohtainen suhde määrittelee tosi paljon. Aivan kuin suhteemme toisiin ihmisiin, jotkut ovat helpompia kuin toiset. Erotuksena vain, ettei omaa kehoa voi estää ottamasta yhteyttä, vaikka suhde olisi vaikea. Siksi paremman suhteen muodostaminen, jos et vielä ole kunnolla tutustunut, voi muuttaa elämäsi suunnan.

Fyysisen kehon viestien tulkitseminen – ja vielä sisäistäminenkin – vaatii tietoisen päätöksen tehdä niin ja lisäksi paljon kärsivällisyyttä. Vaikka ajatukset tietäisivät ainoan oikean vastauksen, mutta mistä keho on eri mieltä – voittaja on lopulta aina keho. Niin kuin siellä Balille matkaavassa lentokoneessa.

Keho-sanalla tarkoitan keskushermoston autonomisesti ohjailemaa tuntemustemme perustaa. Autonomia on olennainen sana sen toimintaperiaatteessa. Mekanismi on vapautettu tietoisen ajattelumme mielipiteistä, itsetunnon haasteista ja kunnianhimosta. Se reagoi väsymättä: korjaa, palauttaa, suojaa, antaa energiaa ja viestii tarpeista. Omilla säännöillään. Alitajuiset prosessit ymmärretään tietoisessa mielessämme somaattisina viesteinä: jäykkyyttä nivelissä tai lihaksissa, päänsärkyä, ruoansulatusongelmia. Purentaa ja tinnitusta. Pitkä lista oireita.

Nämä ovat kaikki samaa universaalia viestintää, joista olemme usein tuskallisen tietoisia. Harmeja vähentääksemme keksimme mielettömiä innovaatioita, miten päästä epämiellyttävistä viesteistä eroon.

Epäsuosittu näkökulma

Tietoinen mielemme voi myös haluta oppia kuuntelemaan kehon viestejä paremmin. Kuten aina, kyse on ensin halusta. Ja läsnäolo epämiellyttävän äärellä ei ole lastenleikkiä. Joskus halu löytyy vasta murhenäytelmän alkusoiton tienoilla. Niin monta kulmaa piti kääntää. Sinnikkyys helpotuksen löytämiseksi oli ihailtavaa, vaikka tuskin romahduksen partaalla sitä osaa arvostaa.

Kun kehon viestejä tulkitaan harmeiksi, joista pitäisi päästä eroon – keinot korjaamiseen ovat pian yksilöityjä mainoksia feedissäsi. Vaivoihin ja vajeisiin löytyy juuri oikeat tuntemuksia manipuloivat kemialliset ratkaisut. Nopeita ja helppoja keinoja, jotka todella toimivat.

Ratkaisujen loputtomuus ja saatavuuden helppous siirtää kehon luonnolliset viestit tehtävälistan arkisiksi merkinnöiksi: 1. Puhelinsoitto ja 2. apteekissa käynti. Kemiallisen manipuloinnin kautta saavutettu siedettävämpi tila voi olla selviytymisen kannalta olennaista. Tämä teksti ei todellakaan ole kritiikkiä farmakologiaa kohtaan. Ehkä jos jotain, niin lääketeollisuuden epäeettistä kassankasvatusta kohtaan – mutta se on aivan eri asia.

Sanon sen silti

Kehon tuntemuksien tunnistaminen – niiden äärelle pysähtyminen hiljaisen mielen kanssa – muuttaa hermoston toimintaa jo parissa minuutissa. Keho ymmärtää, kun ajatteleva mieli suuntaa huomion kohdevalon sille ja luo myötätuntoisen vapaan tilan, jossa se voi viestiä vapaasti. Ajattelevan mielen ainoa tehtävä on havainnoida ja hyväksyä. Pyrkiä luopumaan vastustamisesta. Mitä useammin toistat toimenpiteen, sen helpommaksi ja luonnollisemmaksi kommunikointi kehittyy.

Voimme siis oppia ymmärtämään luonnollisen tilan viestejä paremmin. Siitäkin huolimatta, että niitä ei aina ole nautinnollista ottaa vastaan. Saatat huomata, miten helposti ja huomaamatta mielesi yrittää vastustaa kehon lähettämiä signaaleja: ”nyt ei tunnu hyvältä, haluan tämän tuntemuksen pois.” Kyseessä voi kuitenkin olla juuri päinvastainen viesti, joka pyytää korjaamaan. Ei enää vaientamaan.

Haluan vielä tähdentää, että huomioin tekstissäni ainoastaan tietyn tasoisen vaientamisen tarpeen kehon ja mielen viestinnässä. Ymmärrän, että on olemassa lukematon kirjo erilaisia kiputiloja ja mielen haasteita, joihin on lääkinnällisiä ratkaisuja, eikä tällä kirjoituksella ole niihin juurikaan annettavaa. On kuitenkin lukuisia tilanteita, joissa jo pelkästään ajan ja hiljaisen huomion antaminen keholle korjaa elämänlaatua haittaavia oireita merkittävästi.

Kiitos, että luit! <3

//Jukka

Lopuksi vielä aiheeseen liittyvät kirjasuositukset.

Linkkien takana syventävää tietoa kirjoittajista ja teoksista.

Elizabeth A. Stanley – Widen the Window

Stanley on Georgetownin professori, veteraani ja trauman tutkija, joka kirjoittaa hermoston säätelystä sekä tieteellisestä että henkilökohtaisesta näkökulmasta. Kirja avaa ymmärrettävällä tavalla keinot parempaan resilienssiin ja näyttää miten palautamme yhteyden itseemme myös kuormituksen keskellä.

Lisa Feldman Barrett – 7 ½ Lessons About the Brain

Feldman Barrett on neurotieteen professori. Hän purkaa teoksessaan aivojen toimintaa lyhyiden, helppolukuisten esseiden muodossa. Hänen ajatuksensa “body budgetista” – kehon energiavarannoista – avaa ymmärrystä sille, miten jokapäiväiset tunteet ja päätökset kytkeytyvät fysiologiaan. Kevyt lukea, mutta jälkimaku on syvä.

Bessel van der Kolk – The Body Keeps the Score

Van der Kolk on psykiatri ja yksi traumatutkimuksen pioneereja. Kirja on kansainvälinen klassikko. Se kertoo, miten vaikeat kokemukset jäävät kehoon, ja miksi puhuminen ei aina riitä. Teos avaa ymmärrystä toipumiseen – myös kehon kautta. Tätä kirjaa käytetään myös oppimateriaalina joissain terapeutti koulutuksissa.

Sam Harris – Waking Up

Harris on neurotieteilijä, filosofi ja tunnettu meditaatioharjoitusten puolestapuhuja. Waking Up on kirja tietoisuudesta ilman uskonnollisia kehyksiä – käytännönläheinen, rehellinen ja välillä provosoivakin tutkimus siitä, miten voimme ymmärtää mieltämme syvemmin