Olen alkanut kaivata elämää, jossa tehtävillä on alku ja loppu. Että päivä ei tuntuisi sirpaleiselta virralta ilman rytmiä tai rajoja. Tässä kirjoituksessa pohdin, miksi siirtymien puute väsyttää ja miten pienet, tietoiset vaihtumiset palauttavat koherenssin – ymmärrettävyyden, hallittavuuden ja merkityksen – takaisin elämään.

Kehon ja mielen välinen viestintä on arkipäiväistä. Silti, muistatko koska viimeksi pysähdyit ymmärtämään, mitä viestiä tulkitset?