Ajatuksista

Olen alkanut kaivata elämää, jossa tehtävillä on alku ja loppu. Että päivä ei tuntuisi sirpaleiselta virralta ilman rytmiä tai rajoja. Tässä kirjoituksessa pohdin, miksi siirtymien puute väsyttää ja miten pienet, tietoiset vaihtumiset palauttavat koherenssin – ymmärrettävyyden, hallittavuuden ja merkityksen – takaisin elämään.

Essee hiljaisuudesta, kokemuksen omistajuudesta ja antautumisesta. Mitä tapahtuu, kun emme yritä korjata toisen kipua ja kokemusta – annamme vain olla olemme siinä mukana?

Elämä tasapainottelee jatkuvasti antamisen ja menettämisen välillä. Mitä tapahtuu, kun “provide” muuttuu “depriveksi” — ja miksi sisäisen ilmaston hoitaminen on tulevaisuuden tärkein investointi?

Kun liike ei vie eteenpäin - tuloksena on vain kiihtymistä Mitä tapahtuu, kun tekeminen ei enää tunnu etenemiseltä, vaan pakolliselta liikkeeltä? Jos jokainen uusi tavoite on vain edellisen varjo, hieman terävämpi, hieman kunnianhimoisempi. Suorittamisen tason ja tehon optimointi ja maksimointi elää edelleen tavoittelun arvoisena. Nopea ratkaisukyky määrää, harkitseva viisaus tukee. Kompetenssi ja kokemus takaavat laadun. Tavoitteet ja palkkiot naulaavat arkun. Terrierinä sis

Mitä tapahtuu, kun pysähtymistä estävät pelot ja bisneksen rakenteet kietoutuvat taiteilijan ympärille? Musiikkialan tarinat menestyksestä ovat usein samalla kertomuksia uupumuksesta, pelosta ja hallinnan menettämisestä. Kun menestyksestä ei voi tinkiä, hyvinvoinnista tulee helposti luksustuote, jota vain harva pystyy enää maksamaan.

Kehon ja mielen välinen viestintä on arkipäiväistä. Silti, muistatko koska viimeksi pysähdyit ymmärtämään, mitä viestiä tulkitset?