Ammatillisen itsemurhan illuusio

Edellisen pysähdyksen jäljiltä

Edellisessä kirjoituksessani pohdin, mitä ihminen kantaa mukanaan ennen kuin pysähtyy. Tässä toisessa kirjoituksessa katson samaa teemaa toisen linssin läpi – mitä tapahtuu, kun pysähtymistä estävät rakenteet, pelot ja bisneksen logiikka.

Musiikkibisneksen pimeä puoli kirittää tilaajaksi

Lokakuu 2025 – JVG-juttu Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä oli jälleen yksi tarina lisää siihen pullataikinan lailla paisuvaan juttujen joukkoon, joissa ihailun kohteena olevat eivät ole – tai ole hiljattain olleet – ihailtavassa kunnossa.

Hieman aiemmin Ilta-Sanomien otsikko kuului: “Pimeä puoli – Mitä suomalaisessa musiikkimaailmassa oikein tapahtuu.” Juttu on toki otsikoitu julkaisijan kultaisia parametrejä hyväillen, maksumuurin samettiverholla.

Yritän kuitenkin nähdä pintaa syvemmälle ja saada kiinni, sisältyykö Sanoman motiiveihin journalismin tutkivaa jaloutta – sellaista, joka nostaa tärkeän epäkohdan laadukkaalla tavalla puheenaiheeksi. En ole onnistunut löytämään tällaista pyrkimystä.

Ehkä siitä syystä, että ymmärrän liian hyvin, mistä Galle ja Brand puhuvat, kun he avaavat bisnespolkuaan luovan taiteen komeimpaan ytimeen – stadionkeikalle.

Bisnes pakottaa siirtämään maalitolppia

Musiikkialalla puhutaan paljon – ja paljon myös tehdään – sen eteen, ettei taiteilijan tai taustahahmon kuormasta kasvaisi liian raskas.

Kuitenkin puheissa ja teoissa jokin todella olennainen tekijä loistaa poissaolollaan: tehdään niin paljon ja niin hyvin kuin osataan – sellaisessa viitekehyksessä, jossa menestyksen agendaa ei vahingoiteta.

Paremman hyvinvoinnin metsästämiselle asetetut reunaehdot voivat olla siirrettäviä maalitolppia. Molemmat osapuolet osaavat kuvitella vaihtoehtoja, joiden syvempi tutkiminen on absurdia. Kunnes ei enää ole.

Menettämisen pelko

Haluan vielä nostaa Kuukausiliitteen JVG-artikkelin sanojen voimasta kirkkaasti loimuavan kulman esille: Mikä on oman hyvinvoinnin hinta?

Kysymys, joka saa helposti vaa’an toiselle puolelle lyijyä painavamman “menestys”-vastineen. Kyse on lopulta, kuten jutussa ansiokkaasti tuotiin esille, hyvin henkilökohtaisesta päätöksestä. Pohdittavaa jää monelle muulle.

Miten kohdata taustatekijä tilanteessa, jolle todellisen tasapainon löytyminen on epäedullista? Samalla kun hyvinvoinnin vaakakuppiin asetellaan lisää painoarvoa, saattaa pelko ammatillisesta itsemurhasta loihtia vastineen puolelle vähintään saman määrän.

Koska menestyksestä ei voi tinkiä. Voiko tällaisesta asetelmasta syntyä muuta kuin puhdasta kuormitusta ja kyynisyyttä?

Sitomalla parempi (lue: pidempi) yhteistyö

Asiakkuuksien menettäminen on valtava isku jokaiselle yritykselle.

Suunta, jossa käyttökatteen näkökulmasta epäedullisia päätöksiä pyritään torppaamaan tiukentuneilla sopimusehdoilla, on moraalisesti vähintään arvelluttava.

Päätös päättää yhteistyö voi olla ainoa oikea vaihtoehto, jolla luovan taiteen tekijä saa palikkansa järjestykseen. Taiteilijan vastuu on valtava tästä näkökulmasta. Tähteyden porteilla kiinnostus ja halu liimautua korvaamattomaksi kumppaniksi on vielä valtavampi.

Taiteilijan omassa identiteetissä voi olla kriittisiä elementtejä, jotka eivät anna tilaa kuin yhdensuuntaisille päätöksille. Puhutaan tärkeästä hyvinvoinnista, mutta menestykseen suunnitellaan yksilöity kuuraketti, joka vaatii kaiken – ja vielä enemmän.

Yrityksen näkökulmasta – sadan linnunradan päästä löytyvä osakkeenomistaja ei edes ymmärrä muuta.

Kiitos, että luit! <3

//Jukka

Neljä upeaa kirjaa suoraan tai löyhästi aiheeseen liittyen, olkaa hyvät.

Linkkien takana syventävää tietoa kirjoittajista ja teoksista.

Simon Sinek – Start With Why

Taiteilijan tärkein kysymys on yksinkertainen, mutta usein unohdettu: miksi olet tällä alalla? Sinekin kirja on erinomainen kompassi siihen hetkeen, kun bisnes alkaa määrittää luomisen ehtoja liikaa. Oman “miksin” palauttaminen mieleen voi olla yllättävän terapeuttista — ja joskus jopa ammatillisesti pelastavaa. © 2009

Julia Cameron – The Artist’s Way

Cameronin klassikko on jo vuosikymmeniä auttanut taiteilijoita, kirjoittajia ja muusikoita löytämään takaisin oman ilmaisunsa lähteelle. Se ei lupaa helppoa tietä, mutta tarjoaa konkreettisia keinoja purkaa sisäisiä estoja ja pelkoja, jotka estävät luovaa virtaa. Erinomainen teos kaikille, jotka kokevat, että tekeminen on kadottanut merkityksensä — tai että luovuus tarvitsee taas happea. © 2021 (alkup 1992)

Gabor Maté – The Myth of Normal

Maté kysyy, miksi pidämme normaalia terveenä – ja paljastaa, miten kilpailun eetos ja jatkuva suorittamisen kulttuuri irrottavat meidät yhteydestä itseemme. Miten rakenteet ja pelot voivat estää meitä pysähtymästä, ja miksi todellinen terveys löytyy vasta, kun uskallamme kyseenalaistaa sen, mitä pidämme normaalina. © 2022

Adam Grant – Hidden Potential

Grant kirjoittaa rohkaisevasti siitä, miten kyvykkyys ei ole synnynnäinen lahja, vaan jatkuva oppimisprosessi. Luovalle tekijälle, joka epäilee omaa voimaansa tai kokee, ettei enää jaksa, Grantin viesti on kirkas: potentiaalisi ei katoa, vaikka hetkellisesti väsyisit. Se vain odottaa uutta tapaa tulla esiin. © 2023