Olen alkanut kaivata elämää, jossa tehtävillä on alku ja loppu. Että päivä ei tuntuisi sirpaleiselta virralta ilman rytmiä tai rajoja. Tässä kirjoituksessa pohdin, miksi siirtymien puute väsyttää ja miten pienet, tietoiset vaihtumiset palauttavat koherenssin – ymmärrettävyyden, hallittavuuden ja merkityksen – takaisin elämään.

Mitä tapahtuu, kun pysähtymistä estävät pelot ja bisneksen rakenteet kietoutuvat taiteilijan ympärille? Musiikkialan tarinat menestyksestä ovat usein samalla kertomuksia uupumuksesta, pelosta ja hallinnan menettämisestä. Kun menestyksestä ei voi tinkiä, hyvinvoinnista tulee helposti luksustuote, jota vain harva pystyy enää maksamaan.